SOSIAALINEN KESTÄVYYS JA PÄÄOMA METSÄALALLA – UHKASTA MAHDOLLISUUDEKSI

Olli Saastamoinen
Joensuun yliopisto, metsätieteellinen tiedekunta

Yhteiskunnallinen muutos etenee monikerroksisesti ja yhteiskunnan eri lohkoilla (taloudessa, politiikassa, kulttuurissa ja ympäristössä) erilaisina prosesseina. Tulevaisuuden analyysissa olisi pyrittävä hahmottamaan tätä monikerroksellista liikettä sekä prosessien keskinäisiä suhteita. Kullakin yhteiskunnan lohkolla ja sektorilla on omat keskeiset prosessinsa, toimijansa, toimintalogiikkansa ja niitä ohjaavat arvot.

Prosessit vaikuttavat toisiinsa ja synnyttävät vastaprosesseja. ”Omistajatalouden” ehdoilla tapahtuva globalisaatio on tuottanut reilumman globalisaation etsintää kansainvälisessä politiikassa ja kansalaisyhteiskunnassa. Ympäristöongelmat ovat synnyttäneet ympäristöliikkeet, joiden ääri-ilmiöt puolestaan saavat osakseen vasta-arvostelua. Yhteiskunnalliset arvot ovat muutoksen hallinnassa keskeisessä asemassa mutta myös ne muuttuvat yhteiskunnallisten prosessien myötä.

Kestävästä kehityksestä on tullut yksi yhteiskuntaa ohjaava ”arvoperiaate”. Sen sosiaalista ulottuvuutta – sosiaalista kestävyyttä - voi metsäalalla jäsentää seuraavilla avainsanoilla: hyvinvointi, oikeudenmukaisuus, työllisyys, muutosten hallinta, osallistuminen, turvallisuus ja luottamus. Niitä ei ole helppo saavuttaa tai ylläpitää kansainvälisen kilpailutalouden puristuksessa. Työllisyys on viime vuosikymmeninä ollut keskeinen ongelma sosiaalisen kestävyyden kannalta mutta tulevaisuudessa metsäalalla olisi ”historiallinen” mahdollisuus parantaa työllistämiskykyään.

Sosiaalinen pääoma on osa ja eräs tapa tarkastella sosiaalista kestävyyttä. Luottamus on sosiaalisen pääoman ydin: sitä kutsutaankin ”luottamuspääomaksi”. Kuten koko yhteiskunnassa myös metsäsektorilla on olemassa eräitä merkkejä sosiaalisen pääoman vähittäisen rapautumisen uhasta: niitä löytyy esimerkiksi työllisyyden ohella henkilöstö- ja yrittäjyyspolitiikasta, taakkojen jakautumisesta metsäsektorin ja yhteiskunnan välillä, tavallisten kansalaisten kokemien hyötyjen riittävyydestä sekä monisuuntaisesti myös ympäristöasioista. On esimerkiksi vaara, että Pohjois-Lapin metsien käyttöä koskeva kansainvälinen ”mediapeli” johtaa ristiriitojen kasvuun ja vie pohjaa käynnissä olevan tutkimuksen pohjalta tapahtuvalta intressien sovittamiselta.

Sosiaalisen pääoman säilyttäminen ja vahvistaminen metsäsektorin sisällä sekä metsäalan ja muun yhteiskunnan välillä on haaste ja mahdollisuus. Metsäalan on pyrittävä parantamaan työllistävyyttään ja huolehdittava siitä, että t avallisen kansalaiset kokevat saavansa hyvinvointia metsistä, kannettava kasvavaa vastuuta maaseudusta ja luontoyrittäjyydestä sekä naisten mahdollisuuksista alalla. Organisaatioiden innovaatiokykyä sosiaalisen kestävyyden asioissa olisi vahvistettava. Metsäala voisi esimerkiksi lähteä selvittämään laajahkon Etelä-Suomen ”kansanpuiston” perustamisedellytyksiä. Metsäalan tulevaisuuden toimintalinjaksi olisi tietoisemmin omaksuttava moniklusteristrategia, jossa ala kiinnittyisi myös energia-, kemia-, matkailu-, ympäristö-, hyvinvointi- ja kulttuuriklustereihin.

 

Takaisin edelliselle sivulle Takaisin sivun yläreunaan